Kyllä, kyseessä oli Sofian ja Joken kihlautuminen, mutta siitä huolimatta, käykääpäs osan 5B kimppuun! :D
Sofian ja Joken kihlautumisen jälkeen Anni oli kutsunut Justuksen kyläilemään. Päivä muuttui illaksi, ja pari löysikin itsensä sängyltä.
Ja loput voitte itse arvata
Pari päivää tapahtuneen jälkeen, juuri kun Anni oli syönyt tuoretta pizzaa, häneen iski valtava kipu, varsinkin mahanseudulle.
"Aauuh! Ei kai tää johdu tosta pizzasta, m-mutta sehän on aivan tuoretta!" Anni valitti.
"Ja jos olisin raskaana, minunhan pitäisi synnyttää vasta kuukausien päästä!" Anni jatkoi valitteluaan.
Kipu kuitenkin lakkasi aivan yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.
Sitten karu totuus iski Anniin.
"O-olen s-saanut keskenmenon! Olen menettänyt pienenpienen lapseni!"
Sinä iltana Anni itki itsensä uneen. Uutinen oli järkyttäny niin Sofiaa, kuin heidän vanhempiaankin. Nukkuessaan Anni kuitenkin hymyili välillä, koska unessa hän oli synnyttänyt maailman kauneimman ja suloisimman poikalapsen.
Uutinen piti kuitenkin kertoa vielä Justukselle.
"J-justus...", Anni aloitti.
"Niin, kulta?" puhelimen toisesta päästä kuului. Justuksen äänestä pystyi kuulemaan huolestuneen äänensävyn.
"M-mä sain k-keskenmenon!" Anni nyyhkytti, mutta yritti pysyä vakavana, jottei Sofia huolestuisi liikaa, sillä Sofia oli onnensa kukkuloilla.
"Voi ei..! Mutta Anni, mieti, olisitko muka pärjännyt vauvan kanssa opintojen keskellä?" Justus kysyi.
"Enpä kai..", Anni totesi.
Anni päätti kääntää uuden sivun elämässään, eikä surra keskenmenoaan. Niinpä hän soitti taksin.
Hetken kuluttua taksi kurvasi pihaan ja Anni hyppäsi kyytiin. Menopaikkana oli pieni ravintola Stadissa.
Annin otti vastaan hieman kurttuisen näköinen vanha rouva. Salaa mielessään Anni toivoi, ettei hänestä tulisi noin rumaa vanhempana.
Saatuaan pöydän, Anni mietti pitkään, mitä tilaisi. Mietittyään tarpeeksi, Anni päätti tilata jonkin sorttista leivosta.
Leivos tuotiin pöytään, ja Anni hyökkäsi heti sen kimppuun...No ei, Anni söi siististi, ettei vain sotkisi valkoisa neulettaan. Leivos osoittautui hyväksi, mutta Annin maha kurni vielä, joten Anni päätti tilata hieman lisää purtavaa.
Vuorossa oli mehevä liha, vihanneksia sekä kastiketta. Liha osoittautui kuitenkin hyvin pahaksi, ja paljastuipa sieltä vielä pari karvaa. Anni päätti, että ryhtyisi kasvissyöjäksi.. Huonon ruoan takia Anni suuntasi äkkiä kohti yliopistoa.
Päivät kuluivat hyvin tavallisesti yliopistolla. Opiskeltiin, käytiin luennoilla, tavattiin poikaystäviä. Eräänä päivänä Annilla oli kuitenkin aivan toiset ajatukset mielessään, kun hän pyysi Justusta kylään. Heti Justuksen saavuttua tontille, Anni ryntäsi hänen luokseen, otti sormuksen taskustaan (eihän hän voinut polvistua miehen eteen, miehen pitäisi polvista hänen eteensä) ja kysyi:
"Justus, tuletko miehekseni?"
Justus ei epäröinyt hetkeäkään, vaan vastasi myöntävästi. Näin Justuksesta oli tullut Saaren suvun jäsen.
Annin esimerkistä rohkaistuneena Sofiakin oli päättänyt pyytää Jokkea miehekseen, vieläpä samana päivänä.
"Jokke, tuletko...", Sofia menetti puhekykynsä hetkeksi, ja nolostui.
"Mieheksesi? Kyllä, kyllä tulen!" Jokke ilahtui. Nyt Jokkekin oli Saaren suvun kunniallinen jäsen.. (8D).
Annia ja Sofiaa oli pitkään vaivannut tavanomainen vaiva - torakat. Niitä oli kaikkialla, joten tytöt päättivät soittaa tuholaistorjujalle. Torakat saatin hävitettyä, mutta ne tulivat aina päivän sisällä takaisin.
Pieni vinkki, tytöt: kannattaisiko siivota?
Kohta olikin Annin ja Sofian valmistujaisjuhlien aika. Paikalle oli kutsuttu Jokke & Justus, mutta suvaitsiko kumpikaan herroista ilmestyä paikalle?
Miehet, ajattelivat sisarukset. He päättivät viettää hauskan illan ilman miehiä. Illan lopussa päädyttiin poreammeeseen roiskimaan sekä juoruilemaan ylipiston asioista.
"Kuulitko sä jo, että se sun lehtoris oli nähty jonkun oppilaan kanssa!" Sofia paljasti.
"Oikeesti?" Anni ihmetteli, mutta jatkoi heti perään:
"Mutta kuulitko sä, että se Peltosen Hanna oli nähty sen ja sen kaa ja päläpäläpälä".
Tyttöjen juoruilu venyi pitkälle yöhön, mutta poreammeessa pysyi lämpimänä. Lopulta oli kaikki juorut juoruiltu, ja tytöt painuivat suoraan nukkumaan.
Kauaa ei Anni kuitenkaan ehtinyt nukkua, sillä hän heräsi keskellä yötä tuttuun tunteeseen - oli aika kasvaa. Tällä kertaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Anni ei kokenut mitään muutoksia, ellei karmeaakin karmeampaa yöpukua lasketa.
Aamulla oli Annin vuoro kasvaa aikuiseksi. Hänkään ei kokenut muutoksia - siis yöpukua lukuunottamatta.
Illalla Anni päätti lähteä takaisin kotiin. Anni vilkutti talolle vielä viimeisen kerran, ja sanoi Sofialle, että "nähdään kohta!". Sofia tilasikin taksin heti Annin lähdettyä. Nyt talo oli tyhjillään ja jäi odottamaan Venlan saapumista yliopistolle -
mutta kuinkas sitten kävikään..Anni ja Sofia läpäisivät molemmat yliopiston arvosanoin 5, ja olivat joka lukuvuosi tähtioppilaiden listalla, paitsi kerran, kun arvosanat olivat olleet 4,9.
Tähän loppui Annin & Sofian yliopistoelämä. Ette kuitenkaan ihan heti pääse lukemaan Annin ja Sofian paluusta Leppälaaksoon, vaan ensin teidän pitää lukea, mitä sillä välin (kun tytöt siis olivat yliopistolla) oli tapahtunut. Osassa 4 jäätiin siihen, kun Venla syntyi, ja kasvoi taaperoksi. Muut yksityiskohdat voitte tietenkin lukea neljännestä osasta :--)
Venlan opetus sujui hyvin. Hän oppi mahtimaidon avulla sekä kävelemisen, että..
..puhumisen jalon taidon. Venlan ensimmäinen sana oli "tuttipullo". Violan mielestä se oli hyvin söpöä.
Venlan taaperoaika sujui hyvin rauhallisesti, ja tyttö ehtikin oppia kaikki muut taidot, paitsi pottailun. Neljä päivää taaperoelämää ja nyt jo oli aika kasvaa lapseksi. Sepon mielestä se oli valtava helpotus, tosin hän piti sen omana tietonaan.
Tämännäköinen tyttö Venlasta sitten tuli. Tosin suu on vähän hassusti, kun Venla varmaankin hymyilee. Luonnetta en muistanut ottaa ylös, mutta mitäpä te sillä tekisitte ; )?
Muodonmuutoksen jälkeen Venlasta tulikin yllättävän söpö. Siskon vanhat vaatteet päällä, tietysti.
Venla halusi olla hyvä koulussa, joten hän opiskeli ahkerasti. Venla saisikin opiskella jonkin aikaa rauhassa, sillä koulut alkaisivat vasta ensi viikolla.
Seuraavana päivänä Saarten talon eteen ilmestyi oudonnäköinen lamppu. Viola oli utelias ja otti sen käsiinsä. Yht'äkkiä alkui savuta, ja lampusta tuprahti esiin lampunhenki.
"Voit esittää kolme toivomusta", henki sanoi tylsästi.
Kaksi ensimmäistä toivetta Viola käytti rahan toivomiseen. Säkeissä olikin rahaa yhteensä 20 000 simoleonia. Viimeisenä toivomuksena Viola halusi pitkää elämää. Sitten henki katosi lamppu mukanaan.
Hengen antamilla rahoilla rakennettiin ja sisustettiin talo uudestaan, tosin rahat eivät riittäneet osaan lattiosta ja seinistä.
Eräänä päivänä, kun molemmat vanhemmista olivat töissä, ja Venla yksin kotona (Viola ja Seppo ajattelivat, että kyllä lapsi yksin pärjää jonkin aikaa), talon eteen ajoi auto. Auto näytti hyvin tavalliselta siniseltä perheautolta. Mutta autosta astui ulos mustapukuinen, mutta kiltti nainen, joka haki Venlan autoon. Venla oli hämillään, ja itki. Nainen soitti ensin Violalle, joka järkyttyi puhelusta.
"Hei, täällä sosiaalityöntekijä Maritta Lahtela (okei, keksin ton nimen ite 8D). Valitettavasti teillä on nyt yksi lapsi vähemmän. Simlakien kohdassa §25 lukee, että lasta ei saa jättää yksin kotiinsa, vaan pitää palkata lastenhoitaja. Te ette ole tätä tehneet, eli olette laiminlyöneet lapsenne turvallisuuden. Näin ollen Venla viedään lastenkotiin ja hänelle etsitään uusi koti. Olisitteko hyvä, ja ilmoittaisitte tästä myös miehellenne", Maritaksi esittäytynyt sosiaalityöntekijä kertoi. Hän oli jo sulkemassa puhelimen, mutta sanoi vielä "Olen pahoillani tästä, mutta en voi tälle mitään".
Venlan menettämistä helpotti (ainakin Seppoa) osin se, että hän oli onnistunut adoptoimaan Paljetti-kisun perheeseen. Seppo viettikin paljon aikaa kissan kanssa.
Sepon synttärit koittivatkin pian Venlan pois viemisen jälkeen. Molemmat yrittivät olla iloisia, mutta hymy ei ilmestynyt kummankaan kasvoille.
Muutama ryppy naamaan, silmät sirrilleen ja hieno juhlapuku päälle, niin kas kummaa - olet kuin ilmetty Seppo Saari! :--)
Venlan menetyksen takia Violalla oli nyt periaatteessa vain kaksi lasta - kyllähän Venla oli hänen lapsensa, mutta ei enää asunut täällää, ja kohta kuuluisi jonkun muun perheeseen. Ja koska Viola oli liian vanha hankkimaan enää yhtäkään lasta, hän päätti juoda vähän elämän eliksiiriä. Vihreä mömmö maistui hyvin pahalta, ja Viola meinasikin oksentaa kaiken ulos.
Uusi sänky (& lakanat) vihittiinkin heti samana iltana käyttöön. Ja lopussa kuului tietysti tililii ; )
Pian Viola huomasikin olevansa raskaana. Viola sanoi heipat työautolle, sillä he eivät varmaan näkisi muutamaan päivään.
Kohta koittikin Violan neljäs synnytys. Tyttö tuli, tälläkin kertaa. Tulokas sai nimekseen Riina ja on aivan kuin kopio siskostaan Sofiasta.
Ja NYT voimme palata takaisin nykyhetkeen : ))
Tytöt palasivat iloisina takaisin kotiin. He ihmettelivät, että hei, missä Venla on, mutta vanhempien ilme kerto kaiken. Mutta ei Venlaa ehditty kauaa surea, sillä Sofia huomasi Riinan.
"Katsokaa, taas mun kopioi! Mähän oon suosittu!" Sofia innostui.
Tämä kuva otettiin sen takia, että Viola lähti töihin viimeistä kertaa JA Riina mukanaan. Ja näkyyhän tässä vähän Violan hieno kukkamaata :--)
Töistä tultuaan Violan oli aika heittää nuoruuden turkkinsa pois ja astua vanhuuden riveihin.
Pian Annin ja Sofian tulon jälkeen oli Riinan synttäreiden aika. Sofiakin oli paikalla, mutta ei päässyt kuvaan 8)
Tadaa. Selvä kopio Sofiasta & Venlasta. Luonnekin sama, kuin kahdella edellisellä.
Tulipas sekava osa. Toivottavasti saatte jotain selvää siitä : D Kommentia olisi taas kiva saada :--)
